PELASTUSTOIMEN PALVELUTASOPÄÄTÖS 1.12.2025 ALUEVALTUUSTOSSA
Huomenna käsitellään Satakunnan hyvinvointialueen pelastustoimen palvelutasopäätös aluevaltuustossa. Viime aikoina julkisuudessa on näkynyt paljon kirjoituksia huolista, jotka palvelutasopäätösesityksen mahdollinen hyväksyminen nostaa pintaan. Viimeisin kirjoitus asiaan liittyen oli tämänpäiväinen Satakunnan Kansan pääkirjoitus, jossa osoitettiin erityistä huolta Rauman ja Kankaanpään synergiayksiköiden perustamiseen. Tällä saataisiin 325 000 euron säästö henkilöstökuluissa.
Jos synergiayksiköt toteutuvat, sillä tulee olemaan vaikutuksia pelastustoiminnan palveluiden palveluiden saatavuuteen. Synergiassa kysymys on siitä, että yksi pelastaja toimii osan työvuorosta ensihoidon yksikössä ja on siten pois pelastustoiminnan palvelutuotannosta. Tämä malli olisi hyvä niissä tilanteissa, kun työvuoron vahvuus olisi enemmän kuin mitä pelastustoimintaan asetetut minimivaatimukset ovat. Sisäministeriön uusimman pelastustoimintavalmiuden suunnitteluohjeen (2025:14) mukaan pelastusryhmä koostuu pelastusryhmänjohtajasta ja vähintään kolmesta henkilöstä sekä ajoneuvosta ja kalustosta, ja jolla on muodostelmalle annetun tehtävän edellyttämä suorituskyky. Kankaanpäässä tämän hetkinen työvuorovahvuus on juurikin tuo 1+3. Raumalla työvuoron vahvuus on 1+4. Tässä mitoituksessa on huomioitu perusyksikön hälyttämisen lisäksi tarvittavan erikoisyksikön tilannepaikalle saanti. Rauman toimintaympäristön riskit ovat myös huomattavan suuret johtuen vilkkaasta satamatoiminnasta ja teollisuudesta.
Jotta ymmärrys kokonaisuudesta hahmottuu, on väännettävä rautalankamallia. Minimivahvuinen pelastustoimen yksikkö 1+3 voi aloittaa esimerkiksi henkeä pelastavan toiminnan palavasta rakennuksesta, kun saadaan muodostettua kaksi työparia. Ensimmäisen savusukeltaessa toinen toimii niin sanottuna turvaparina siltä varalta, että pelastustehtävässä tapahtuu jotain, joka vaatii toisen parin sukeltamisen samaan tilaan. Toinen esimerkkitapaus voitaisiin ottaa todennäköisemmin tapahtuvasta liikenneonnettomuudesta. Tällöin tarvitaan henkeä pelastavan toiminnan lisäksi myös liikenteen ohjausta lisävahinkojen välttämiseksi, joka sitoo jo heti kättelyssä kaksi pelastusryhmän jäsentä - yhden molempiin liikennesuuntiin. Kaksi muuta yksikön jäsentä keskittyy onnettomuusauton tilan stabilointiin ja mahdolliseen uhrin irrottamiseen. Talviolosuhteissa ei ole varaa jäädä odottelemaan täydentäviä resursseja. Jos tästä ryhmästä yksikin on vajaana, toimintaedellytykset vaarantuvat huomattavasti.
Saamani selvityksen mukaan Kankaanpäässä päiväaikaan tapahtuvissa hälytyksissä sopimuspalokuntiin perustuvat täydennykset tulevat Jämijärveltä tai/ja Karviasta. Mediassakin esillä olleissa selvityksissä Kankaanpään VPK:lla on merkittävä määrä niin sanottuja nolla lähtöjä, eli ei ole saatu henkilöstöä ja kalustoa liikkeelle hälytystehtäviin. Tämä aiheuttaa merkittäviä viiveitä onnettomuustilanteen hoitamiseen liittyvissä resurssien täydennyksissä.
On totta, että tilastollisesti katsoen synergian toteutumisen kanssa päällekkäisiä tehtäviä on vähän. Tämä ei ole riittävä perustelu sille, että synergia voitaisiin käynnistää. Pelastuslaitos on valmiusorganisaatio, jonka tulee olla valmis auttamaan, kun kutsu käy. Auta armias jos se kohtalokas keikka toteutuu, että kädet loppui kesken päällekkäisen synergian vuoksi. Käsi ylös päättäjät, kuka teistä silloin seisoo median edessä vastaamassa syytöksiin liian pienistä toimintavalmiuden mitoituksista? Itse seison lujasti sen periaatteen takana, että työn tekeminen on turvallista myös pelastustoimessa. Siksi tulen esittämään, että synergiatoimintaa ei aloiteta Raumalla ja Kankaanpäässä.
Viime aikaisissa median kirjoitteluissa pidän hälyttävänä pelastustoimialan sisältä kumpuavaa vastakkain asettelua ammattilaisten suunnalta vapaaehtoisia kohtaan. Olen saanut useita viestejä siitä, ettei tuollainen ainakaan edistä toimialasta käytävää rakentavaa keskustelua ja saa toimialan näyttämään irvokkaalta. Viestini on: LOPETTAKAA! Pitäisi olla kaikille selvää, että molempia tarvitaan. Ammattilaiset muodostavat isommissa asutuskeskuksissa palvelutuotannon ytimen. Sopimuspalokunnat ovat taas välttämätön voimavara maaseudulla. Kaupungeissakin sopimuspalokunnat muodostavat tärkeän ja tarpeellisen lisäresursin. Sopimuspalokunnat muodostavat kaiken kaikkiaan erittäin kustannustehokkaan kokonaisuuden. Palvelutasopäätöksessä on mielestäni selkeät linjaukset toiminnan kehittämiseen. Talousarviossa minun on todella vaikea kannattaa 200 000 euron leikkausta tähän osa-alueeseen. Saamani selvityksen mukaan tämä aiotaan kuitenkin kohdistaa niihin palokuntiin, joilla on vaikeuksia täyttää sopimusvelvoitteita. Nähtäväksi jää, kuinka asiassa huomenna toimin. En tule myöskään hyväksymään minkäänlaista palokuntayhdistysten kanssa tehtyjen sopimusten vähentämistä. Pahoin pelkään, että palvelutasopäätöksen muotoiluihin kätkeytyy tällainen mahdollisuus.