PALLOTTELUA LUUKULTA TOISELLE
Useimmilla meistä on kokemuksia siitä, miten on tullut terveyspalveluissa pallotelluksi luukulta toiselle. Haluan tässä yhteydessä kertoa oman tarinani.
Usean vuoden taistelu oikean diagnoosin saamiseksi
Aikanaan ollessani palomiehenä Pirkanmaalla, kärsin ajoittaisista toispuoleisista selkäkivuista. Pärjäsin niiden kanssa kuitenkin ja aktiivisella liikunnalla sain vahvistettua selkää muun kropan ohella ja kivut pysyivät kurissa. Paloesimiesopintojen aikana kivut kuitenkin yltyivät jatkuvien istumisten takia. Asuin tuolloin Kuopiossa ja päädyin perusterveydenhuollon palveluiden piiriin. Ensimmäinen yleislääkäri ei osannut auttaa millään tavalla ja kehotti syömään särkylääkkeitä. Toisella käyntikerralla sain lähetteen fysiatrian erikoislääkärille. Erikoislääkärin vastaanotolla sain kuulla luennon luurankomallilla havainnollistettuna, mikä selkääni vaivaa. Lääkäri määräsi minut fysioterapiaan, josta sain monipuolisia jumppaliikkeitä. Näitä jumppaliikkeitä tein aktiivisesti ja kivut pysyivät jotenkin kurissa.
Opintojen loputtua pääsin paloesimieheksi Kiiminkiin. Viihdyin hyvin töissäni, mutta selkä jatkoi kiukuttelua. Kävin työterveyslääkärin juttusilla ja hän määräsi minulle hyvin kalliin fysioterapisen hoitojakson, jossa tehtiin hyvin tarkan yksilöllisen ohjelman mukaiset harjoitteet fysioterapeutin kanssa. Selkäni syvimmät lihakset kehittyivätkin merkittävästi ohjelman myötä. Kolmen kuukauden intensiivikuntoutuksen jälkeen selkäkivut jatkuivat edelleen, vaikkakin lievempinä. Niinpä fysioterapiaa jatkettiin omatoimisella harjoittelulla.
Kivut kasvoivat kuitenkin ajan myötä ja ne ilmenivät erilaisilla muodoilla. Yksi muoto oli sellainen, että kipu heijasteli alimman kylkiluun alapintaan. Ehdottipa työterveyslääkäri, että minut on tähystettävä. Tähän väitin hanakkaasti vastaan todeten, että tietäisin, jos ruoansulatusjärjestelmässä olisi jotain pielessä.
Kunta luopui omasta työterveyshuollosta ja päätti hankkia työterveyslääkäripalvelut Oulun diakonissalaitokselta. Jälleen oli uusi työterveyslääkäri vastassa. Menin hänen vastaanotolle todella kipeän selän kanssa. Purin hänelle henkistä ahdistustani siitä, ettei ongelmiin ole löydetty todellista syytä. Lääkäri silmäili hoitokertomuksiani ja kysyi, onko minulta otettu koskaan reumakoetta. Koska asia oli minulle uusi, otettiin labrakokeet saman tien. Verikokeessa olivat paitsi tulehdusarvot korkealla, niin myös reumasta kertova tulos positiivinen. Seuraavaksi hän määräsi minut röntgenin kautta reumatologille. Reumalääkärin laittaessa röntgenkuvani valolaitteeseen hän totesi saman tien minulla olevan reuma. Magneettikuvaus varmisti sen vielä olevan selkärankareuma.
Monipolvisen useita vuosia kestäneen taistelun jälkeen minulla oli vihdoin luotettava diagnoosi ja voitiin ryhtyä tosiasiallisiin hoitaviin toimiin. Erilaisten vaiheiden jälkeen sain biologisen lääkehoidon. Se helpotti merkittävällä tavalla oloani ja elämässä selviytymistä. Lääkäri kehoitti opiskelemaan "lisää romua olkapäille" ja tätä kehoitusta olen noudattanut. Muutoin olisi eläköityminen ollut lähellä.
Mitä sitten?
Terveyteen, hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyvissä palveluissa yhteiskunnalla ei ole varaa pompotella luukulta toiselle, vaan palveluiden laatuun on kiinnitettävä huomio jo heti alkumetreiltä. Minunkin tapauksessa yhden verikokeen lisääminen olisi säästänyt yhteiskunnan varoja pitkän euron ja olisin voinut saada avun huomattavasti nopeammin. No olihan tapauksellani työllistävä vaikutus. 😏 Nykyisessä tilanteessa, jossa ammattilaisresursseista taistellaan kynsin ja hampain, pompotteluun ei ole varaa. Mitä nopeampaa apu saadaan, sitä parempi lopputulos on.
Kokemukseni myötä sain hyvän läpivalaisun terveydenhuollon palveluista. Tiedän myös miltä kipu tuntuu. Haluan olla aluevaltuutettuna huolehtimassa siitä, että polku oikean kivun hoitoon olisi mahdollisimman lyhyt.