MITÄ ISOT EDELLÄ, SITÄ PIENET PERÄSSÄ...

Olin viime viikolla virkani puolesta Kuntamarkkinoilla. Päivät olivat jälleen kerran erinomaisen hyvät ja asiapitoiset. Kävin hyviä keskusteluja, olin itsekin paneelissa mukana ja kuuntelin mielenkiinnolla monipuolisesti kuntakenttään liittyvistä asioista. Erityisen painavaa asiaa oli taloudesta ja syntyvyydestä. Juuri Kuntamarkkinoiden alla julkaistiin uusi MDI:n tutkimus väestökehityksestä. Sinänsä se ei tuonut mitään sellaista uutta, mitä en olisi oman kotikunnan osalta jo tiennyt. Mutta tuossa julkistuksessa oli erityisen puhuttelevaa laajuus, miten alhainen syntyvyys puree kouluihin. Myös isot kaupungit joutuvat karsimaan kouluverkkojaan. 

Karviassa väestökehitys on surullista seurattavaa ja menee kansallisten pienten kuntien trendien mukaisesti. Kuolleisuus on vähintään viisinkertainen syntyvien lukumäärään nähden. Nettomuutto maahanmuuttajien kanssa voi hieman petrata tilannetta, mutta siitäkin huolimatta Karvian väkiluku tippuu keskimäärin 35 asukkaalla vuodessa. Tällä valtuustokaudella oppilaiden määrä tulee tippumaan noin neljänneksellä nykyisestä tasosta. Talouden näkökulmasta katsottuna syntyvyyskehitys tulee vähentämään valtionosuuksia ja tiukat säästökuurit ovat väistämättömiä. No Orpon hallituksen toimesta Karviassa valtionosuudet näyttäisi tippuvan muutoinkin ensi vuonna 120 000 eurolla kuluvaan vuoteen verrattuna. Karvian kokoisella kunnalle se on paljon. 

Talouden tiukat ajat koskettavat myös isoja kuntia ja kaupunkeja. Mutta suhteellisessa tarkastelussa alle 5000 asukkaan kunnat tulevat olemaan suurimpia kärsijöitä. Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen onkin todennut, että nykyinen kuntien toimintatapa vaatii uudistumista ja se on tehtävä nyt. 

Kuntamarkkinoiden lopussa oli tämänkin blogin otsikon mukainen paneeli, jossa keskustelijoina olivat Turun ja Tampereen pormestarit sekä Minna Karhunen. Viimeksi mainittu joutui taiteilemaan sellaisella verbalikalla, joka ei tosiasiallisesti haastanut isojen kaupunkien johtajien näkemyksiä. Valitettavasti paneelista syntyi vaikutelma, että siinä puhuttiin pienten kuntien pään yli eikä tosiasiassa oltu kiinnostuneita pienten kuntien tilanteesta ja merkityksestä maakunnan pärjäämisessä. Olin tästä surullinen. Pormestarien näkemykset kumpusivat kaupunkikeskeisestä näkökulmasta olipa kyseessä maakunnan keskuskaupunki tai seutukaupunkinäkemys. Itse otsikkoon ei paneelissa vastattu. Mietin millainen keskustelu siitä olisi saatu aikaan, jos toisen pormestarin tilalla olisi ollut joku sujuvasanainen pienten kuntien edustaja. 

Seuraako pienet kunnat isoja perästä? Voin sanoa, että eivät... ainakaan kaikki. Karvia pyrkii luomaan omaa identiteettiään ja toimintatapojaan, vaikka Karvia tekee yhteistyötä kolmen maakunnan kaupunkien sekä laajasti eri pienten kuntien kanssa ja vaikka kunta leimallisesti onkin osa Pohjois-Satakuntaa. Kytkeytyminen Pohjois-Satakunnan keskukseen Kankaanpäähän jää kovin ohueksi. Osaltaan tässä on myös Kankaanpäällä peiliin katsomisen paikka. Yhteistä alueellista näkemystä luomalla ja aidosti kunkin kunnan vahvuuksia hyväksi käyttäen voitaisiin seudullisesti pärjätä paremmin. Ja vahvan seudullisen yhteistyön kautta voisi jokainen kunta pärjätä paremmin. 

Maakunnan tasolla valitettavasti jäädään Pori-Rauma keskeisyyden vuoksi aivan lähtötelineisiin, mitä tulee laajempien synergioiden ja päämäärän eteen tehtävään työhön. Maakuntajohtaja on tehnyt omassa toiminnassaan ja sanoissaan tämän selväksi. Kysyin häneltä Karvian vierailun yhteydessä, että mitä mieltä hän on koko maakunnan elinvoimaisuuden edistämisestä. Hän totesi vastauksessaan, että hänen mielestään on parempi, että muista Satakunnan kunnista muutetaan Poriin, kuin että he muuttavat muualle. Itselleni on syntynyt kuva, että onneksi Porin kaupunginjohtaja näkee koko maakunnan elinvoimaisena pitämisen hyödyntävän myös Poria. Kuinka tällainen ajattelu saataisiin leviämään niin kunta- kuin hyvinvointialueen päättäjien keskuudessa? 

Sitä vastoin, että arvotamme kaupunkien tai maaseudun kuntien paremmuutta, tulisi kaupunkien ja isojen sekä pienten kuntien pyrkiä keskustelemaan tasavertaisina yhteisestä tulevaisuudesta. Tosiasia kuitenkin on, että kaupungit eivät pärjää ilman maaseutua eikä maaseutu ilman kaupunkeja. Jokaisella pienellä kunnalla on painoarvoa tasapainon säilyttämisessä ja vahvuuksia kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Toivottavasti niiden yli kävely ja keskustelu loppuu mahdollisimman pian.