MAATALOUS JA HUOLTOVARMUUS
Kirjoittelin ennen vuoden vaihdetta yleisö osasto kirjoituksen maatalouden suhteesta huoltovarmuuteen. Kirjoitus julkaistiin joulun ja uuden vuoden välipäivinä Ylä-Satakunnassa, Kankaanpään Seudussa ja Satakunnan Kansassa. Kirjoitukseni oli seuraava:
"Reilu kaksi viikkoa sitten luonnonvarakeskus toi huolestuttavat rätingit julkisuuteen. Maatilojen määrä oli laskenut viimeisen vuoden aikana 1078:lla tilalla. Keskimäärin tämä tekee 3 tilaa joka päivä. Jo aiemmin olin kuullut huolestuttavia tietoja oman kunnan alueen maatilojen tilanteista. Viimeisen vuoden ja seuraavan talven aikana lypsykarjatiloista kolmannes ovat joko lopettaneet tai lopettamassa. Vuodesta 2006 lähtien sikatilojen määrä on pudonnut 92 %. Maataloudessa on tapahtumassa iso rakennemurros. Pieniä ja keskikokoisia tiloja lopettaa ja isot tilat kasvavat. Tosin nyt monet isommat maatilayrittäjät harkitsevat investointejaan. Syynä muutokseen on kannattavuuden raju lasku energian ja lannoitteiden hintojen nousun myötä. Jos aiemmin isojen tilojen kannattavuudesta ei ole tarvinnut olla huolissaan, on tänä päivänä tilanne toinen.
Kateeksi ei käy maatilayrittäjien palkkoja. Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2022 maatalousyrittäjän yrittäjätulo on keskimäärin 21 400 euroa vuodessa. Huolta on herättänyt myös viljelijöiden ikääntyminen. Viidennes viljelijöistä on eläkeikäisiä eli yli 65-vuotiaita. Herää kysymys, kuinka moni nuoremman sukupolven edustaja haluaa ryhtyä maatalousyrittäjäksi, kun tulotaso on vaatimaton vain reilu 8 euroa tunnilta? Ilman maataloustukia tuotanto olisi tappiollista.
Maatalouden tila on suorassa suhteessa huoltovarmuuteen. Suomessa on ollut hyvä tilanne ruoantuotannon suhteen. Olemme olleet hyvin omavaraisia. Naudanlihassa on päästy 80 % tasoon kulutuksesta, muissa on päästy 100 %. Omalla ruoan tuotannolla varmistetaan se, että kaikilla suomalaisilla on ruokaa pöydässä vaikeampanakin aikana. Olen pohtinut viime aikoina sitä, kuinka paljon maatiloja kestää lopettaa, ennen kuin se näkyy suomalaisten ruokapöydässä? Loputtomiin nykyistä menoa ei voi sivusta katsoa. Tarvitaan toimenpiteitä. Olisiko vihdoin korkea aika tarttua härkää sarvista ja pohtia koko ruokaketjun toimivuutta alkutuottajasta suomalaisen kuluttajan pöytään? Tämä vaatii kaupan alan tyytymistä pienempiin katteisiin, logistiikan ja ruoan teollisen tuotannon kustannustehokkuuden parantamista. Maatalousyrittäjien liikkumavaraa olisi myös lisättävä. Kannattavuusongelmaan on tartuttava ja maatalous on nostettava jälleen houkuttelevaksi elinkeinoksi uusille sukupolville ja siten turvattava myös huoltovarmuus."
Kirjoitukseni jälkeen on kuulunut usealta suunnalta huolestuttavia uutisia alkutuotannosta yleisemminkin. Muun muassa Pohjanmaan puutarhoista todella monet ovat sulkeneet tuotannon korkeiden energiakustannusten vuoksi. On puhuttu jopa kotimaisten kurkkujen ja tomaattien loppumisesta kaupoista. Näiden kilohinnat ovat olleetkin reippaassa kasvussa viime aikoina. Mieleeni palautuu muutamien vuosien takainen häiriö kananmunissa ja voissa, joita sai kaupoista etsiä toden teolla.
On todella tärkeää, että varmistamme kotimaisen maatalouden kannattavuuden ja sitä myöten myös suomalaisten puhtaan ja turvallisen ruoan saannin.