LASTEN PAHOINVOINNISTA SÄÄSTÄMINEN TULEE KALLIIKSI

Pidimme tänään terveys- ja sairaalapalveluiden lautakunnan kokouksen. Pääasiana esityslistalla oli talousarvio vuodelle 2027. Säästöukaasit ovat kovat. Valtiolta ei tule ensi vuodelle yhtään enempää rahaa kuin tällekään vuodelle ja budjettiin tulee mahduttaa muun muassa työehtosopimusten mukaiset korotukset 3,9 %. Kävimme lautakunnassa laajan keskustelun kokonaisuudesta ja teimme lausunnon edelleen aluehallitukselle. Kiinnitimme lausunnossa huomiota muun muassa sairauspäivien suureen lukumäärään. Tähän tulee kiinnittää kaikin tavoin huomiota esihenkilötyössä ja johtamisessa. Eräs puhuttelevimmista asioista liittyi lasten, nuorten ja perheiden taloussuunnitelmaan. Tähän liittyen ajattelin kirjoittaa ajatuksiani hiukan enemmän. 

Lastensuojelun tarve kasvaa samaan aikaan, kun lasten ja perheiden palveluihin kohdistuu yhä suurempia säästöpaineita. Yhtälö on vaikea, jopa mahdoton, ellei yksittäisten säästöjen sijaan tarkastella niiden kokonaisvaikutuksia.

Hyvinvointialueen talousarviovalmistelussa nousi esiin pysäyttävä tieto: sijoitettujen lasten suhteellinen määrä kasvaa vuosi vuodelta. Samaan aikaan joudutaan vähentämään myös lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kustannuksia.

Tilanne herättää vakavan kysymyksen. Miten kustannuksia voidaan vähentää palvelutarpeen kasvaessa? Entä millaisen hinnan maksamme tulevaisuudessa, jos lasten ja perheiden avunsaanti vaikeutuu? Olimme lautakunnassa yhtä mieltä siitä, että lapsista ja nuorista säästäminen on pois kestävästä tulevaisuudesta ja tulee näkymään myös terveydenhoitomenoissa kalliissa hoitokuluissa. 

Kaikki säästöt eivät paranna taloutta

Julkisen talouden vaikeassa tilanteessa säästöjä on välttämätöntä etsiä. Ratkaisevaa on kuitenkin niiden vaikutus pitkällä aikavälillä. Jos perheiden varhaisesta tuesta säästetään tänään ja lasten ongelmat sen seurauksena vaikeutuvat, kustannukset voivat kasvaa huomenna moninkertaisiksi. Yhden lapsen laitossijoitus voi maksaa vuodessa yli 100 000 euroa. Vaativimmissa sijoituksissa kustannukset nousevat huomattavasti korkeammiksi. Samalla summalla voitaisiin tarjota merkittävää varhaista tukea useille perheille.

Lapsen turvallisuus ja oikeus tarvitsemaansa hoitoon ovat aina ensisijaisia. Samalla on syytä kysyä, kuinka moni raskas palvelutarve voitaisiin ehkäistä oikea-aikaisella avulla.

Lasten hyvinvointi on yhteinen vastuu

Lasten ja nuorten hyvinvointi rakentuu kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa, harrastuksissa ja yhteisöissä. Kunnat vastaavat suuresta osasta näitä arjen edellytyksiä, hyvinvointialue puolestaan sosiaali- ja terveyspalveluista.

Lasten ongelmat ylittävät hallinnolliset rajat. Koulunkäynnin vaikeudet, yksinäisyys, mielenterveyden ongelmat ja perheiden kuormittuminen kietoutuvat usein yhteen. Niiden ratkaiseminen edellyttää kuntien ja hyvinvointialueen tiivistä yhteistyötä. Nykyisessä järjestelmässä ehkäisevän työn kustannukset voivat kohdistua kunnalle, vaikka sen tuottamat taloudelliset säästöt näkyvät hyvinvointialueella. Tämä heikentää kannustimia yhteisiin investointeihin.

Satakunnassa voitaisiin rakentaa kuntien ja hyvinvointialueen yhteinen lasten ja nuorten hyvinvoinnin vaikuttavuusohjelma. Siihen liittyvä vaikuttavuusrahasto voisi rahoittaa esimerkiksi koulupoissaolojen vähentämistä, perheiden varhaista tukea ja nuorten mielenterveyden vahvistamista. Rahoitusta voitaisiin koota nykyisiä voimavaroja uudelleen kohdentamalla ja ulkopuolista rahoitusta hyödyntämällä. Tuloksia seurattaisiin lasten hyvinvoinnin, palvelutarpeen ja kokonaiskustannusten kehityksen kautta. Osoitettu vaikuttavuus loisi perustan pitkäjänteiselle rahoitukselle.

Katse seuraavaa talousarviovuotta pidemmälle

Hyvinvointialueiden talousvaikeudet ovat todellisia ja edellyttävät vaikeita ratkaisuja. Juuri siksi säästöpäätösten vaikutuksia tulisi arvioida nykyistä kokonaisvaltaisemmin. Lasten ja perheiden palvelujen leikkausten yhteydessä on arvioitava myös niiden mahdolliset vaikutukset lastensuojelun, psykiatrisen hoidon ja muiden raskaiden palvelujen tarpeeseen. Samalla on tunnistettava palvelut, joiden säilyttäminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti perusteltua. Kyse on ennen kaikkea niukkojen voimavarojen käyttämisestä oikeisiin asioihin ja oikeaan aikaan.

Lasten ja nuorten hyvinvointi on myös kuntien elinvoiman perusta. Hyvinvoivat lapset oppivat paremmin, kiinnittyvät yhteisöihinsä ja saavat vahvemmat edellytykset tulevaisuuteensa. Perheiden hyvinvointi vahvistaa samalla kuntien veto- ja pitovoimaa.

Lasten ja perheiden varhainen tukeminen on investointi, jonka tuotto näkyy sekä ihmisten hyvinvoinnissa että julkisen talouden kestävyydessä. 

Meidän on uskallettava siirtää katsetta tämän päivän säästöistä huomisen kustannuksiin. Suurin säästö syntyy silloin, kun lapsen hätä tunnistetaan ja siihen vastataan ajoissa.