KATSE TODELLAKIN OLTAVA LAPSISSA JA NUORISSA
Jälleen on julkaistu mielipidekirjoitukseni Satakunnan Kansassa, Kankaanpään Seudussa ja Ylä-Satakunnassa. Tällainen kirjoitukseni on:
-------
KATSE TODELLAKIN OLTAVA LAPSISSA JA NUORISSA
Näin vaalien alla saa lukea ja kuulla paljon ehdokkaiden lupauksia lasten ja nuorten aseman parantamisesta. Viime aikoina on oltu huolissaan alaikäisten lasten ja nuorten rikollisuuden kasvusta sekä jengirikollisuuden noususta. Myös puhe syrjäytymisestä on nostanut päätään. Nyt luvataan hövelisti lisää sosiaalityöntekijöitä ja lisää resurssia lastensuojeluun. Samalla huudetaan kovempia rangaistuskäytäntöjä. Saa nähdä kuinka käy, kun vaalipölyt laskeutuu ja käydään sopeuttamaan valtion taloutta.
Olin hiljakkoin Satakunnan nuorten työpajojen ja etsivän työn järjestämässä toiminnan tutustumistilaisuudessa Porissa ja osallistuin lopuksi myös vaalipaneeliin, jossa nuoret saivat esittää kysymyksiä. Pidin tärkeänä kohdata työpajatoiminnassa mukana olleita nuoria ja heidän eteen tekeviä työntekijöitä. Tilaisuuteen oli kutsuttu myös mediaa laajalla jakelulla. Niitä ei näkynyt. Työntekijöiden viesti oli, että yleensä ottaen heidän tekemisensä ei todellisuudessa kiinnosta, vaan ilmiöltä ja toiminnalta halutaan sulkea silmät. Rahoitus on kädestä suuhun ja resurssit todella vaatimattomat. Eduskuntavaaliehdokkaita oli toimintaan tutustumassa Satakunnasta vain kuusi. Kutsu oli yleinen kaikille ehdokkaille. Etsivä nuorisotyö ja nuorten työpajatoiminta ovat todella arvokkaita työmuotoja, joilla pelastetaan alle 30 -vuotiaita ajautumasta yhteiskunnan ulkopuolelle tai rikolliskierteeseen. Viime vuonna tavoitettiin lähes 2000 nuorta ja heitä saatettiin elämässä kestävämmälle polulle. Tällä toiminnalla säästetään yhteiskunnan kustannuksia vaativammista hoidoista.
Keskustelin hiljakkoin lasten ja nuorten väkivaltarikollisuudesta erään etelä-suomalaisen ison kaupungin sivistystoimen johtajan kanssa. Hänen kanssaan tulimme yhteiseen lopputulemaan, että lasten ja nuorten pahoinvoinnista sekä häiriökäyttäytymisestä voidaan syyttää mitä suurimmassa määrin aikuisia. Pitäisikö lasten ja nuorten rangaistavuuden lisäämisen asemasta peräänkuuluttaa enemmän aikuisten vastuuta? Ihmisen elinkaaren alkupäässä on monia kontakteja, joiden toiminnalla on merkitystä neuvolan, varhaiskasvatuksen, peruskoulun, toisen asteen oppilaitosten sekä eri harrastusyhdistysten muodossa. Näiden tahojen osaamista on edelleen kehitettävä ja herkkyyttä tarttua ongelmatapauksiin. Vanhempien vastuu on suurin ja yhteiskunnan panostusta perheiden tukitoimiin on lisättävä. Ennen hyvinvointialuetta esimerkiksi kuntien järjestämänä saattoi yksi perhetyöntekijä säästää satoja tuhansia euroja vuodessa vaativammista hoidoista.
Sen sijaan, että osoittaisimme vain reaktiivisten toimien tarpeellisuutta, mitä jos panostettaisiin oikeasti koko lasten ja nuorten palveluketjun vahvistamiseen? Ja kehitetään samalla alle 30-vuotiaiden kuntouttavan työtoiminnan kannustavuutta sellaiseksi, että nuorille jäisi muutakin käteen kuin 9 € päivä. Tätä kautta annetaan myös oikea kuva työelämästä ja vahvistetaan tunnetta oman elämän hallinnasta.
Ongelmallisia kohtia on paljon. Edellä mainituilla toimilla vähennetään haitallisia ilmiöitä sitä vastoin, että tarvitsee lisätä rangaistuksia. Ollaan oikeasti kiinnostuneita koko lasten ja nuorten joukosta ja heidän hyvinvoinnistaan.