ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLAPUHE

Tänä vuonna itsenäisyyspäivä oli erityinen. Perinteisen kirkon ja sankarihaudoilla lippuvartiossa käynnin jälkeen olin kunnan itsenäisyyspäivän juhlassa juhlapuhujana. Koin oloni etuoikeutetuksi saadessani tällaisen kutsun. Erityisen tilanteesta teki se, että juhlassa olivat läsnä Karvian viimeinen sotaveteraani ja rintamalotta. Pidin juhlassa seuraavan puheen: 

Kunnioitetut sotaveteraani ja rintamalotta, arvoisat juhlavieraat, hyvät karvialaiset, naiset ja miehet, nuoret ja vanhat.

"Suomi on hyvä maa. Tämä maa on paras paikka meille suomalaisille. Suomi on puolustamisen arvoinen maa, jonka paras puolustaja on Suomen oma kansa!" Näin totesi aikanaan arvostettu kenraali Adolf Enroth. Häneltä Suomen kansa sai kuulla paljon viisaita elämän muovaamia ajatuksia. Onpa hän todennut seuraavastikin: " Olen nähnyt ja seurannut nuorten toimintaa. Te olette hyviä, mutta nuoret miehet, älkää esiintykö liian uhmakkaasti esimerkiksi auton ratissa. Teillä on elämä edessä, ja Suomi tarvitsee teitä tämän maan rakentamisessa." Enrothin perintönä voidaan pitää myös lausahdusta: "Kansa joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuutta".

Tänään, Suomen 108. itsenäisyyspäivänä, olemme kokoontuneet jälleen yhteen muistamaan sitä, mistä kaikki alkaa: vapautta, rauhaa, kotiseutua ja yhteisiä juuria. Itsenäisyys ei ole itsestään selvyys, kuten saamme parhaillaan todistaa Ukrainan kansan taistellessa omasta vapaudestaan – vapaudesta olla kansakuntana olemassa, toteuttaen itseään, rakentaa tuleville sukupolville turvallista tulevaisuutta. Itsenäisyyttä on joka päivä eletty päätös pitää huolta toisistamme ja siitä maasta, joka on meille annettu. Keskuudessamme ei ole enää montaa sellaista, jotka ovat puolustaneet tätä maata ja tehneet mahdolliseksi Suomi neidon olemassaolon ja karvialaisten heimon tallustamisen omalla rauhallisella kotiseudullaan.

Ja tänään, kun katsomme sinivalkoisia kynttilöitä ikkunoilla, näemme samalla sen, miten tämän kansakunnan tarina jatkuu: yhdessä tehden, sitkeästi, kukin omalla asenteella myös täällä Karvian maaseudun idyllissä.

Pääministeri Svinhufvud on todennut Suomen itsenäisyyden varmistuttua puheessaan eduskunnalle 8.1.1918 seuraavasti: " Meidän oma asiamme on sisällisesti vahvistaa vapauttamme. Vapautemme lujin perustus on oleva siinä, että uutterasti, hellittämättömästi teemme työtä inhimillisen edistyksen kaikilla aloilla." Suomen itsenäisyyden perustana ovat siis aina olleet yhteisöllisyys ja vastuu.

Teemme työtä myös täällä kuntatasolla inhimillisen elämän edistämiseksi. Muodostaessamme tälle syksyä uutta oman tiensä kulkijoiden strategiaa Karvian kunnalle, on siinä korostunut Karvian vahvin perintö, joka nojautuu juuri noihin itsenäisyyden peruskiviin – yhteisöllisyyteen ja vastuuseen. Aivan kuten Suomi teki aikanaan ihmeen todella paljon suurempaa vihollista vastaan, Karviassa tehdään ihmeitä harva se päivä. Täällä ihmeitä ei odoteta – ne tehdään itse. Välittämisellä, huumorilla ja roppakaupalla hullua rohkeutta.

Osoitamme elämällämme kunnioitusta niitä kohtaan, jotka ennen meitä rakensivat tiet, pellot, yritykset, kodit ja koulut. Ja annamme samalla lupauksen niille, jotka tulevat meidän jälkeemme, että ne ovat paremmassa kunnossa jättäessämme ne edelleen heidän hoitoonsa.

Itsenäisyys syntyy arjen teoista. Karviassa hyvinvointi ei ole vain palveluita, vaan tapa olla ja elää. Meidän uudessa vielä hyväksymättömässä strategiassa on muotoiltu, että "Karviassa kasvatetaan lapsista ja nuorista itsevarmoja, mutta tuntevia kansalaisia" ja täällä "riittävän sylin" merkitys ymmärretään. Monessa kunnassa puhutaan lasten ja nuorten tärkeydestä. Karviassa se on itsestään selvää ja menee monella tapaa hyvin käytännölliselle tasolle. Meillä perheen pienimpien hoivaa tuotetaan suoraan kunnan sydämessä kunnantalon katon alla. Lasten ääni kuuluu konkreettisesti hallintojohtajankin työssä. Pienenkin ääni on kantava. Tästä esimerkkinä mainittakoon vuoden aikana toteutettu maatalousnäyttely, joka lähti liikkeelle päiväkodista lasten leikeistä. Kerrontaa lapsilähtöisestä pedagogiikasta…

Meillä on satsattu paljon myös nuoriin. Nuorten toiveesta meillä on rakennettu mopopajaa, jossa voidaan yhdessä kokoontua touhun äärelle. Samalla opitaan yhdessä tekemisen kulttuuria. Nuoren ääni pääsee kuuluviin muutoinkin. Jos nuoret haluavat kylän raitille lisää valoa, sitä myös lisätään. Tästä kertokoon omaa kieltään kunnantalon ja höyrykoneen valaistukset.

Se mikä Karviassa on arvokasta, on osa Suomenkin voimaa.

Hyvinvointi tarkoittaa myös turvallisuutta – sitä, ettei terveyspalveluiden vuoksi tarvitse lähteä eväsleivän kanssa naapurikuntaan, ja sitä, että vanhus tietää tarvitessaan saavansa apua läheltä. Vielä on tässäkin työtä tehtävänä hyvinvointialueen kanssa, mutta tämän puolesta työskentelemme, yhteistyössä ja rohkeasti, vahvasti karvialaisella äänenpainolla.

Me karvialaiset olemme aika vaatimattomia kertomaan saavutuksistamme. En tiedä toista kuntaa, jossa olisi yhdessä saatu yhtä paljon aikaa. Ja minäkin olen elämäni aikana asunut aika monessa paikassa. Viime kesän aikaan sain kuulla paikkakunnalla vierailevilta ihmisiltä, kuinka tämä vaikuttaa isommalta paikalta kuin onkaan. Olin hiljakkoin Itä-Suomessa puhujamatkalla ensin Rautjärvellä ja seuraavana päivänä Imatralla kertomassa turvallisuudesta osana kunnan strategian luomista. Käytin luonnollisesti esimerkkinä karvialaista tekemistä ja yhteisöllisyyttä perustana turvallisen arjen sujumiselle. Taisin innostua muutoinkin kehumaan kaikkea sitä, mitä täällä on saatu yhdessä aikaan kulttuurikeskuksesta moottoriurheiluratoihin sivulauseessa mainiten myös maailman parhaan ruisleivän. Palaute oli sellainen, että tähän ihmepaikkaanhan täytyy tulla tutustumaan oikein isommalla porukalla. Kiertäessäni eri puolilla maakuntaa, tullaan usein ihmettelemään ääneen, kuinka Karviassa osataan hoitaa asioita ja talouskin on niin hyvässä kunnossa, että kateelliseksi tulee. Tämäkin on osa itsenäisyyttä: kykyä päättää omista asioista, viisaasti ja vastuullisesti.

Karvialaisten ei tarvitse olla rikkaita, mutta tekemällä asiat oikein me pärjäämme. Tämä karvialaisten heimo on osoittanut monessa käänteessä sitkeytensä ja neuvokkuutensa. Tästä maalaisjärkisyydestä olisi ammennettava myös kansakunnan talouden kuntoon saamiseksi. Meillä arki sujuu ja ihmiset voivat hyvin. Toki on samaan hengenvetoon tunnustettava, että onnellisuus ja pärjääminen ei ole tasapuolista. Elämä koettelee monin tavoin. Näissäkin tapauksissa voimme kuitenkin tehdä osamme lähimmäisenrakkauden viitoittamin keinoin. Samalla me pidämme huolta karvialaisten salaisesta aseesta – yhteisöllisyydestä.

Yhteisöllisyys ei ole meillä vain sana paperilla, vaan tapa elää.
Kun kökkäväki heiluu, tapahtuu ihmeitä – eivätkä ne aina ole kovin pieniä. Joskus voi joku homma lähteä lapasestakin, mutta se mikä on aloitettu, tehdään loppuun saakka.

Karvialainen yhteisö toimii kuin hyvä soppakattila: mitä enemmän aineksia, sen parempi maku. Se muistuttaa meitä siitä, että tässä kunnassa jokainen on osa jotakin suurempaa.
Se on myös suomalaisen itsenäisyyden perusajatus:
Yksin olemme pieniä, mutta yhdessä olemme vahvoja.

Hyvät juhlavieraat. Turvallisuus ja rohkeus kulkevat käsi kädessä

Maailma muuttuu ympärillä nopeasti, ja turvallisuuden merkitys kasvaa päivä päivältä. Kansallisen turvallisuuden keskeisimpänä tavoitteena on vahvistaa henkistä kriisinkestokykyä. Joskus toivoisin valtionhallinnolta konkreettisempia toimia tähänkin osa-alueeseen. On tärkeä huolehtia siitä, että puolustuksemme on iskukykyistä. Sotavoimien rintamien kehittämisen lisäksi tarvitsemme kansakuntana enemmän tekoja myös kotirintaman vahvistamisessa kriisien varalle. Tässä tärkeään rooliin nousevat kodeissa tehtävä kasvatustyö sekä päiväkodissa ja koulussa annettavat opit suvaitsevaisuuteen ja yhdessä tekemiseen. Tässä luodaan pohjaa myös yhteisöllisyytemme jatkuvuudelle. Eräs valtakunnan kärkitutkijakin on joskus todennut, että jos jokaisessa ihmisessä asuisi pieni karvialainen, kenelläkään ei olisi mitään hätää.

Karvialainen mentaliteetti kriisitilanteissa toimii missä vain. Kriisit hoidetaan yhdessä, huumorilla ja nokipannukahveilla. Siinä on nähtävissä myös Suomen puolustustahtoa pienoiskoossa.

Suomen itsenäisyyden suurin lupaus on ollut rauha – ja mahdollisuus rakentaa omaa tulevaisuutta. Meidän tehtävämme on jatkaa tätä työtä kotikunnassamme.

Karvia on paikka, jossa tehdään työtä, huolehditaan toisista ja uskalletaan olla omannäköisiä. Paikka, jossa lapsi voi kasvaa turvassa, nuori löytää identiteettinsä ja aikuinen työnsä ja tehtävänsä. Paikka, jossa vanhus ei jää yksin.

Suomen siniristilippu liehuu salossa osoituksena menneiden sukupolvien työstä ja kunnioituksesta rakasta isänmaata kohtaan. Suomen lipun sininen väri muistuttaa meitä järvistä ja taivaasta – vapaudesta ja tulevaisuuden toivosta.
Valkoinen kertoo lumesta ja puhtaudesta – mutta myös siitä, että tyhjästä paperista voi tehdä mitä tahansa.

Kun puhumme yhteisestä tulevaisuudesta, puhumme todellisuudessa yhdestä asiasta:
vastuusta jatkaa tätä ainutlaatuista tarinaa suomalaisten ja karvialaisten heimosta.

Pitämällä huolta toisistamme, pidämme huolta koko Karvian yhteisöstä. Ja pitämällä huolta Karviasta, kannamme arvokkaan kortemme kekoon koko Suomen puolesta.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.
Eläköön Suomi!